ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota

Luultavasti mun ja Mimssin elämäs kääntyy nyt uusi sivu, uudet seikkailut edessä. En tiiä koetaanko ne yhdessä vai erikseen, mutta sen tiiän et tää elämän vaihe loppuu nyt. Mä oon hämmentyny, surullinen, mutta myös todella vihainen. Mä en tiiä mitä pitäis ajatella. Mun tekis mieli vaan huutaa ja itkeä. Koko pää räjähtää kohta. Mutta kysymyksiä on paljon "Miksi?!?" Miks just nyt?. Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän? Miksi juuri minä? Miten tästä eteenpäin?. Muhun sattuu joka puolelta. Mä itken ja itken vaan. Mä en saa henkeä. Miksi juuri nyt kun olin palaamassa tolpilleni ja löytämässä elämän ilon? Miten yksi sana voi muuttaa tulevaisuuden? Miten yksi hetki voi pilata kaiken? Mun sydän hakkaa lujempaa. Tekisi mieli heitellä tavaroita lattialle ja kirota elämää. Elämää juuri, sitä se on. Miksi kaikille viattomille pitää käydä huonosti, ja se kaiken pahan alku ja juuri pääsee kuin koira veräjästä. Mutta mä taistelen. Mä taistelen mun ja Mimssin puolesta loppuun asti. En oo valmis vielä luovuttaan. Mä oon sen velkaa sille, sillä silloin kun mulla on huono päivä/ aikakausi se ymmärtää ja samalla lohduttaa. Mä oon velkaa sille taistella meidän puolesta. Mä rakastan sitä..... AINA!

" Olin niinkun palapeli sä teit musta ehjän

Pyyhit kyyneleeni peitit sydämmestäin reijän

Tulit mun luokseni tulit mun vuokseni

Pelastit mut nyt mä teen mitä vaan sun vuoksesi

Annoit kätes mulle kun olin melkein jo pohjalla

Nyt pidän kädestäs kii ja rakkaus saa ohjata

Meitä eteenpäin kerrankin oikeeseen suuntaan

Nyt kun sain sut omaks mä en tarvi mitään muuta."♥