Minä

Eli minä olen 1995 syntynyt eli nyt 18vuotias tyttö Pohjanmaalta. Omistan siis tämän blogin aiheen eli Mimssin. Kisailin sillä seura- ja aleutasolla esteitä. Hallissa 80cm ja ulkokentillä 90cm.  Kerroin aiemmin kisoista ja muista arkipäivän jutuista täällä. Mutta kuten kaikki blogia seuranneet tietää, niin Mimssin jalat sai aikamoista kyytiä viime kesänä (2013), jolloin poni joutui pitkälle (4,5kk) saikulle. Nyt Mims saa jo tehdä kouluponin töitä täyspäiväisesti. Hyppääminen olisi tarkoitus aloittaa maaliskuun puolessavälissä. Toki aluksi vain yksi este ja katsoa miten reagoi ja lisätä pikku hiljaa. Blogi siis kertoo tällä hetkellä Mimssin kuntoutuksesta takaisin kilparadalle.

Minä olen harrastanut ratsastatusta jo noin 8-9vuotta. Aloitin ratsastuksen ratsastuskoulu Cavallossa Annikan opissa ja sieltä on peräisin ratsastus pohjani. Ratsastin tunneilla aluksi kerran viikossa, kun sitten vuosi ennen kuin sain Mimssin rupesin käymään 2 kertaa viikossa. Aluksi pelkäsin vauhdikkaita heppoja ja halusin aina kaikista tavallisimman. Mims joka silloin asui Cavallossa oli pahin painajaiseni. Vannoin ja vannoin, että en ikinä koskaan nouse kyseisen ponin selkää, kun pelkäsin sen vauhdikkuutta. Rakastin silti hoitaa sitä.

Olin kerran vaelluksella. noin 6vuotta sitten Lantelan tallilla ja menin sielä pikkuisella ja pippurisella Dirka ponilla. Se oli noin 120-130cm korkea poni. Mun kaikki pelot silloin mitä oli vauhtia kohtaan katosi jäljettömiin, kun päästeltiin pitkiä pätkiä kiitolaukkaa. Siitä sisuuntuneena menin seuraavalla tunnilla Mimssillä, kun Annika oli koulutuksessa Ypäjällä ja Heini-ope oli sijaisena, joten toivoin sitten Mimssiä. Sen tunnin jälkeen mä rakastuin Mimssiin heti. Silloin mä tiesin, että mitään muuta mä en halua. Ja 3 vuoden Mimssillä ratsastamisen jälkeen Äiti osti sen mulle pitkän kinuamisen jälkeen joululahjaksi. Mä itkin onnesta, kun sain tietää, että se on nyt mun oma. Olin silloin 15vuotias. Nyt olen 18 vuotias hieman viisastuneempi ja edelleen Mimssin onnellinen omistaja

 Olen enemmänkin esteratsastaja kuin koulu ratsastaja, pelkästäänkin jo ponin vuoksi olen sitten panostanut esteille, kun sen kärsivällisyys, eikä munkaan oikeestaa kouluun riitä. Me harjoitellaan koulua kotona säännöllisesti kumminkin sehän on koko ratsastuksen pohja, mutta kisataan oikeastaan vain esteitä. Ei mua ole oikeastaan haitannut vaikka en ole päässyt koulu kentille. Toivon vain, että joskus päästään vielä esteradoille pikku luokkia hyppäämään, mutta vain aika näyttää.

Muuta musta ratsastuksen lisäksi. Opiskelen Sedu Seinäjoen kirkkokadun opetuspisteessä Parturi-Kampaajaksi. Opiskelen nyt kolmatta vuotta. Tarkoitus olisi valmistua tänä keväänä. Mä vietän aika paljon aikaa kavereiden ja poikakaverin kanssa. Lisäksi mä pidän valokuvaamisesta, tällä hetkellä vain mun järkkärini on vähän hajalla joten blogiin ei oo kauheesti mitään kuvia :/

Taisin kertoa aikalailla kaiken kysykää vaan jos mieleen tulee jotain :)