-The End-

On mun kai tännekkin pakko tulla viimein kertomaan huonot uutiset. Mims tuossa 3 viikkoa sitten oli rällännyt laitumella, kun yötä vasten oli sinne yksin jätetty. Ihmettelen, että miksi? noh kumminkin. Mims rupesi sitten paisuttamaan ja kuumottamaan etujalkaansa. Olin aivan varma, että nyt se hankkari on taas hajonnut ja että nyt ei oo enää muu kohtalo edessä, kuin monttu. Käytiin pari viikkoa taakse päin Nurttilan vastaanotolla ja se katsoi sitten sen jalkaa ensin kädellä tunnustellen ja sitten ultralla ja tokaisi "Niinkuin mä jo tossa äsken aattellin, että syväkoukistaja jänne sielä on nyt ottanut siipeensä. Ilmeisesti on liukastunut. Ja että hankkarit on paremmat, kuin ennen hyppäämistä. Itseasiassa tää pahasti mennyt hankkari on ihan priima, parempi kuin tuo pienesti hajonnut"  Siis aivan oikeesti. Hankkarit olis kestänyt jopa 90cm -> mitä ollaan nyt ennen tätä harjotuksissa hypätty ja sitten se menee ja liukastuu...

Lisäksi vielä rakas ystävämme kaviopaise oli palannut. Kun nyt siis ennen tuon jänteen menemistä Mims oli kieltänyt monesta todella hyvästä paikasta ja ihan ihmeellisistä syistä, mutta kuinkas ollakkaan, kun se kengitettiin niin säteen kohdalta (TAAS) paljastui kavio paise.. Syy kieltelyihin selvisi, kun olin itse aivan varma, että hankkarit oireilevat, mutta ei!

Nyt kumminkin tuomio oli se, että jälleen puolivuotta kävelyä ja parantelua ja sitten saisi taas alkaa liikuttamaan, mutta mä en tiedä haluanko enää yrittää. Inkalle siitä opetusmestari tulee, mutta mulle tuskin enään kisakaveria. Päätin, etää Mims saa olla levossa nyt ainakin vuoden ja itseasiassa Mims muutti tuossa viikko pari taaksepäin Kihniöön (osaaika?)eläkepäiviä viettämään. Se sai uuden heppa kaverin ja paljon maataloeläin kavereita (kanoja, lehmiä, kissoja yms.) Kävin sitä ensimmäistä kertaa lauantaina katsomassa ja se oli kyllä kotiutunut hyvin. Se oli rauhallinen. Aivan eri kuin sillon, kun se joutui täällä suurella tallilla seisomaan pienessä tarhassa. Nyt sillä on kaveri joka on saman ikäinen tamma ja jonka kanssa kävelevät, eivät juokse, vaan kävelevät todella paljon, mikä on todella hyvä sen jänteitä ja hankkareita ajatellen. Sen on hyvä olla sielä. Mulla täs on itellä vaikeinta, kun poni on niin kaukana ja sitä näkee harvoin :( Mutta oon onnellinen jos Mims on ♥

Mulle tuli nyt Mimsin tilalle ylläpitoon heppa, joten en joudu olemaan ratsastelematta :) Tää blogi nyt kumminkin hiljenee. En aio ylläpidossa olevasta hepasta sen enempää tänne kirjoittaa, kun ei ole mun oma ja Mimsistä ei ole nyt paljon kerrottavaa. Kyllä siis välillä postailen Mimsin kuulumisia Kihniöltä, mutta muuten tää hiljenee kokonaan. Kiitos teille jotka ootte seurannu meiän yhteistä taivalta muutaman vuoden ajan. Tää kirja sulkeutuu nyt.

 

Always my number 1♥

♥ Karo & Mims