Can I go back on time?

Tällänen fiilis on nyt päällä. Voinko mä vaan palata takaisin viime kevääseen? Sanat ei riitä. Mua itkettää, tekis mieli huutaa ja kirota tää maailma. Tää maailma on niin epäreilu.
     Mä en vaan oo pystynyt kirjoittamaan Mimssin toipumis prosessista mitään. Eksyin nimittäin sen lomassa kattelemaan vanhoja päivityksiä ja kuvia, kun etsin aiheita ja tapahtuma pisteitä mun postaukseen, mutta se meni puihin. Olin viikon loppuna katsomassa kisoja Koivusalossa ja näin sielä tosi paljon vanhoja kilpakavereita, jotka on edenny ihan huimaa vauhtia eteenpäin tän ajan, kun me ollaan vaan kävelty ja menty kevyesti. Lisäksi eksyin katsomaan meidän vanhoja treeni- ja kisavideoita. Katoin meidän viime vuoden kisavideota Koivusalosta. Poni oli niin onnellinen ja niin olin mäkin. Oltiin täysin tietämättömiä tulevasta ja oltiin vaan matkalla kohti omia päämääriämme. Mutta ei kaikki ei mene aina niinkuin strömsössä. Ei todellakaan.

Kesä vuodelta 2011♥

Mä oon usein miettiny, että mikä mut oikein saa jaksamaan? Ei mikään. Taistelen aina tallilla ja ratsastaessa suurta surua vastaan. Sitä tietoisuutta vastaan, että me ei päästä enään Mimssin kanssa kunnolla treenaamaan esteillä. Ei päästä nauttimaan onnistumisista kisoissa, eikä valmennuksissa. Ainut missä voidaan onnistua on se, että Mims pystyy edes Inkaa viemään eteenpäin pikkuesteillä, mutta mulle siitä tuskin enää kisavärkkiä tulee. Ei ainakaan sille tasolle minne mä tähtään. Oon toki todella onnellinen, että mä pystyn pitämään Mimssin vielä ja harjoitella sillä ponin omalla tasolla, mutta onko se tarpeeksi? Mä haluisin jo tosi kovaa edetä taas eteenpäin, mutta mahiksia siihen ei ole, kun en ponistani suostu luopumaan. Kuinka voi valita? Ei kuinkaan. En ainakaan minä. Mä en vain osaa ajatella tuota ponia esineenä ja heittää sitä pois, kun se menee rikki. Kuinka kukaan voi? Elämän vaikeita päätöksiä.

Kesä 2012♥

Viime kesä♥

Noh, nyt sain purettua kaiken pahan olon pois, joten hieman ilosempiin asioihin. Mims on nyt parin viikon aikana parantunu ihan huimasti. Se on rauhottunu tosi paljon, kun on saanut liikkua säännollisesti, ilman turhia vapaapäiviä (jalkojen lepuutus päiviä). Se taipuu jo tosi kivasti ja jo pienissä määrissä on ruvennut polkemaan alleen. Toki ei pysty vielä pitkiä aikoja, kun lihaksisto ei ole vielä aivan niin hyvässä kunnossa. Huomattavasti se on kumminkin saanut lihasta peppuun, kaulaan ja selkään. Edelleen laukassa se kuumuu, mutta sen jälkeinen ravi on nyt helpompi saada tasaiseksi ja rauhalliseksi. Eiköhän tämä tästä.

Tänään en ole ratsastanut, kun oon kipeänä, mutta onneks mun ihana pelastava enkeli Moona on käynyt mun avuksi liikuttamas Mimssiä. Ihana, kun voi välillä sairastaakkin, kun tähän asti en oo oikein muiden antanu mennä varsinkaan, jos en oo ollu kattomas, niiden sen kinttujen takia, kun en uskalla laittaa toisen kontolle, jos tapahtuukin jotain ja sit jalat on hajalla. Mutta Moona on nyt mun aikana muutaman kerran menny ja tiedän, että sillä on järki päässä ja ottaa huomioon kuinka paljon sitä voi liikuttaa niiden jalkojen takia, ettei tosiaan vedä 50 kierrosta täyttä laukkaa holtittomasti tai mitään, ja hoitaa asiallisesti jalat liikutuksen jälkeen. Luotan kyl 100% et Moona osaa hoitaa hommat kunnolla. Että SUUR KIITOKSET MOONA SULLE, JOS LUET TÄTÄ :)!!

Lauantaina meillä on ensimmäistä kertaa Jennikan kouluvalkka. Toivotaan, että se edes parantaisi hieman mun fiilistä.

PS. Vaikka tää onkin hevosblogi niin haluan esitellä teille meidän uuden perheenjäsenen, joka muutti meille joulukuun 25. päivänä.

Eveetun Lapin Muisto aka Hippu!♥

Hippu on pieni Border Collien pentu.

Tulevaisuudessa tulee olemaan Inkan agility koirana, kunhan hieman kasvaa.

Meille muille se on silittely ja lenkkeily kaveri.

Hippu löys (taas) jonkun puu tikun. (ikä:Liikaa!)

Hippu metsässä.

Hippu, kun se tuli (ikä 7vk)

PPS. Älkää ihmetelkö, jos blogi näyttää välillä oudolta muokkailen parasta aikaa blogin ulkoasua ja luultavasti siinä menee vielä hetki ennen kun saan täydellisesti sen aseteltua!



Karo & Mims ♥