-The End-

On mun kai tännekkin pakko tulla viimein kertomaan huonot uutiset. Mims tuossa 3 viikkoa sitten oli rällännyt laitumella, kun yötä vasten oli sinne yksin jätetty. Ihmettelen, että miksi? noh kumminkin. Mims rupesi sitten paisuttamaan ja kuumottamaan etujalkaansa. Olin aivan varma, että nyt se hankkari on taas hajonnut ja että nyt ei oo enää muu kohtalo edessä, kuin monttu. Käytiin pari viikkoa taakse päin Nurttilan vastaanotolla ja se katsoi sitten sen jalkaa ensin kädellä tunnustellen ja sitten ultralla ja tokaisi "Niinkuin mä jo tossa äsken aattellin, että syväkoukistaja jänne sielä on nyt ottanut siipeensä. Ilmeisesti on liukastunut. Ja että hankkarit on paremmat, kuin ennen hyppäämistä. Itseasiassa tää pahasti mennyt hankkari on ihan priima, parempi kuin tuo pienesti hajonnut"  Siis aivan oikeesti. Hankkarit olis kestänyt jopa 90cm -> mitä ollaan nyt ennen tätä harjotuksissa hypätty ja sitten se menee ja liukastuu...

Lisäksi vielä rakas ystävämme kaviopaise oli palannut. Kun nyt siis ennen tuon jänteen menemistä Mims oli kieltänyt monesta todella hyvästä paikasta ja ihan ihmeellisistä syistä, mutta kuinkas ollakkaan, kun se kengitettiin niin säteen kohdalta (TAAS) paljastui kavio paise.. Syy kieltelyihin selvisi, kun olin itse aivan varma, että hankkarit oireilevat, mutta ei!

Nyt kumminkin tuomio oli se, että jälleen puolivuotta kävelyä ja parantelua ja sitten saisi taas alkaa liikuttamaan, mutta mä en tiedä haluanko enää yrittää. Inkalle siitä opetusmestari tulee, mutta mulle tuskin enään kisakaveria. Päätin, etää Mims saa olla levossa nyt ainakin vuoden ja itseasiassa Mims muutti tuossa viikko pari taaksepäin Kihniöön (osaaika?)eläkepäiviä viettämään. Se sai uuden heppa kaverin ja paljon maataloeläin kavereita (kanoja, lehmiä, kissoja yms.) Kävin sitä ensimmäistä kertaa lauantaina katsomassa ja se oli kyllä kotiutunut hyvin. Se oli rauhallinen. Aivan eri kuin sillon, kun se joutui täällä suurella tallilla seisomaan pienessä tarhassa. Nyt sillä on kaveri joka on saman ikäinen tamma ja jonka kanssa kävelevät, eivät juokse, vaan kävelevät todella paljon, mikä on todella hyvä sen jänteitä ja hankkareita ajatellen. Sen on hyvä olla sielä. Mulla täs on itellä vaikeinta, kun poni on niin kaukana ja sitä näkee harvoin :( Mutta oon onnellinen jos Mims on ♥

Mulle tuli nyt Mimsin tilalle ylläpitoon heppa, joten en joudu olemaan ratsastelematta :) Tää blogi nyt kumminkin hiljenee. En aio ylläpidossa olevasta hepasta sen enempää tänne kirjoittaa, kun ei ole mun oma ja Mimsistä ei ole nyt paljon kerrottavaa. Kyllä siis välillä postailen Mimsin kuulumisia Kihniöltä, mutta muuten tää hiljenee kokonaan. Kiitos teille jotka ootte seurannu meiän yhteistä taivalta muutaman vuoden ajan. Tää kirja sulkeutuu nyt.

 

Always my number 1♥

♥ Karo & Mims

Treenausta ja kisat!

Noniin eli pitkästä aikaa taas kuulumisia. Ollaan Mimssin kanssa ahkerasti treenailtu, niin esteitä, kuin kouluakin. Oon ollut todella tyytyväinen poniin. Se on koulussa alkanut olemaan todella hyvin avuilla ja taipumaan. Esteillä Mims on ollut tosi innokas ja ollaan päästy muutamalla kerralla jo hyppäämään niin yksittäisenä, kuin pienenä ratana 90cm. Syy miksi en ole kauheasti päivitellyt vieläkään on se, että haluan varmistella kestääkö ponin jalat tämän kaiken, ennen kuin täälä iloitsen, kun tuntui ennen lomaa, että blogiani kommentoi vain sellaiset, muutamaa ihanan kannustavaa lukuunottamatta, jotka halusivat mun epäonnistuvan, joten haluan aloittaa bloggaamisen taas varovasti liian paljon innostumatta, jotten taas pety.

Ai niin ja oltiinhan me tuossa alkukuukaudesta kurikassa ensimmäisissä estekisoissa. Hypättiin 70cm luokka ja voi hitsit Mims oli loistava. Ainut miinus oli uusinta radan vikan esteen pudotus, kun mä huokaisin helpotuksesta ja poni ei ollutkaan enään paketissa ja pääsi pitkäksi, niin etujalat rysäytti puomin alas. Voittoaikakin olisi ollut, jos vaan puomit olisi ylhäällä pysynyt. Ens kerralla paremmalla onnella, mut nyt oli kyllä poniin tosi tyytyväinen♥ Se oli koko sydämmellään mukana ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Tästä on hyvä jatkaa. Päivittelen, kun päivittelemisen aihetta tulee :)

Muutama kuva kisoista ja videota treeneistä!
©Roosa Rintamäki

 

lopuksi 90cm okseri ♥

Hyvää kesänjatkoa! Karo & Mims♥

Kuulumisia ja bloggaustauon loppu!

Noniin, ehkä mä nyt saan vihdoin tän blogin herätettyä henkiin. Mulla oli siis tossa viime kuukauden aikana ihan hirvee hässäkkä, kun nyt vihdoin ja viimein 3 vuoden jälkeen valmistuin parturi-kampaajaksi. Wuhuu, sillä vielä viikkoa ennemmin koulujen loppuja ei ollut tietoa, että valmistunko vai en. Onneksi valmistuin. Nyt olisi tarkoitus aloittaa heti työt, mutta ei niistä sen enempää ennen kuin asia etenee.

Tässä 1-2kk aikana on taas kerinnyt tapahtua ja mulla olisi todella paljon asioita, mitkä haluaisin teidän kanssa jakaa, mutta tässä nyt ainakin tärkeimmät. Mims aika pian edellisen postauksen jälkeen sai virustartunnan, joten se joutui olla viikon kokonaan seisonnassa ja se vähän hidasti etenemistä, mutta nyt ollaan saatu noin 3 viikkoa mennä ihan normaalisti. Pääasiassa viime aikaiseen liikutukseen on kuulunut kouluratsastus ja juoksutus, mutta ollaan myös parikin kertaa oltu maastossa ja nyt viime perjantaina päästiin hyppään pitkästä aikaa. Mims on nyt myös pari kertaa ihan omasta toimesta harjoitellut pystyyn hyppimisen saloja, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ihmetyttää itseä, että mikä sillä on, kun ei koskaan ole hyppinyt pystyyn tai pukitellut. No huomenna se tullaan raspaamaan ja samalla katotaan onko sen suussa kaikki hyvin.

Mutta nyt ihan yleisesti Mimssin suunnitelmista loppukaudelle. Olis siis tarkoitus nyt starttailla ensin muutamat koulukisat ja sit hieman katsoa, kun valmennuksia ollaan saatu alle, että voiko sillä esteitä vielä kisoissa startata. Viime perjantaina päästiin kumminkin jo hyppäämään 80cm pystyä!! Oon ihan onnessani, koska en olis ikipäivänä uskonu, että se pystyy siihen enään tai, että sen jalat kestäis sitä. Ollaan muutenkin päästy menemään tosi hyviä radan pätkiä. Ja mikä parasta, mä pystyn ratsastaan Mimssillä ihan perus kolmipalalla, kun siis aiemmin tarvitsin kimblewickit ja välillä aina niilläkään en saanut hallitua sitä. Kai mekin ollaan tässä pikkuisen kehitytty.

Mims on myös saanut vihdoin aloittaa laidunkauden mun ystävän Moonan Kaapo hepan kanssa. Toimeen ne on tullut hyvin, mutta Kaapo varmaan kaipaisi enemmän leikkiseuraa, mutta Mims vanha 18v ei oikein enää ymmärrä mitä leikkiminen on ;) Pääasia, että Mims ei potki sitä eikä ole kokoajan kiljumas sille, niinkuin sillä yleensä on tapana :D

Lisäilen vielä pari kuvaa Mimsisstä ja pari videota meidän estehyppelyistä, kun kotiin pääsen.

Ensikertaan! Karo & Mims ♥

Hyppylupa ja ensimmäisiä hyppykertoja! ♥

Noniin, ensinnäkin aluksi anteeksi pyyntö pitkästä postaustauosta. Mä olen tällä hetkellä viimeisiä aikoja työssäoppimassa ja paljon on rästitöitä koululle ennen kun pääsen valmistumaan. Olen nyt siis ihan tosissani niitä tehnyt niin blogi on joutunut hieman tauolle. Mutta nyt mulla oli pieni rako aikataulussa, joten ajattelin nyt sitten tulla teille kertomaan kaikkea mitä tässä aikavälillä on tapahtunut.

Ensiksi tärkein asia. Mims sai hyppyluvan ♥ Vihdoinkin. Sen hankkarit ei ollut reagoinut mitenkään rankempaan liikutukseen ja nyt se saa hypätä. Ollaan nyt jo 2 kertaa päästykin menemään muutamia esteitä ja viime kerralla Jennika laittoi meille lopuksi semmoisen 60cm pystyn ja voitte vaan arvata kuinka poni oli aivan innoissaan. No niin oli kyllä myös kuskikin. Sen näki siitä kuinka se nautti ja no kyllä siinä herkisty, kun poni oli aivan erilainen. Siinä syttyi jokin liekki. Sen näki sen silmistä. Ihana♥ Hankkarit ei ole reagoinu mitenkään hyppyihin ja ne on itseasiassa nyt paremmat, kun mitä ne on ennen diagnoosiakaan ollut. Ne on tosi kuivat ei yhtään nesteitä ja tosi viileät ei kuumene ollenkaan liikuttaessa. Mitä täs voi muuta, kuin hymyillä niin, kuin hangon keksi :)

Tällä aikavälillä on muutakin tapahtunut. Mimssistä on kuoriutunut oikein helmi myös koulupuolella. Se ei ole enää hierveän vino, eikä niin kuumuva. Esteillä kuumuu, mutta koulussa ei hirveästi. Joskus, jos on tinttapäivä niin laukan jälkeen olisi kivempaa mennä lujaa, kuin rauhoittua taipumaan ja asettumaan, mutta annettakoon anteeksi, kun poni oli kumminkin 4,5kk tekemättä mitään.

Lihakset alkaa olla nyt hyvässä kunnossa ja poni voi todella hyvin. Tästä alkaa nyt ponin kanssa meidän

kausi, ja ehkä loppu kesästä estekisoissa nähdään meidät pikkuluokissa. Koulustartteja aletaan pikkuhiljaa suunnitella. Eiköhän se aurinko meille kohta paista :)!

Ja pahoittelen jo etukäteen, että en välttämättä kovin usein kerkeä postaamaan, koska kuukauden päästä edessä siis valmistuminen ja tässä pitää vielä nyt vetää viimeiset loppurutistukset, mutta älkää huoliko yritän pitää teidät ajan tasalla ;)

Vielä video meidän parista hypystä ekalta hyppykerralta :)

Ihanaa alkanutta kesää! Karo & Mims ♥

Can I go back on time?

Tällänen fiilis on nyt päällä. Voinko mä vaan palata takaisin viime kevääseen? Sanat ei riitä. Mua itkettää, tekis mieli huutaa ja kirota tää maailma. Tää maailma on niin epäreilu.
     Mä en vaan oo pystynyt kirjoittamaan Mimssin toipumis prosessista mitään. Eksyin nimittäin sen lomassa kattelemaan vanhoja päivityksiä ja kuvia, kun etsin aiheita ja tapahtuma pisteitä mun postaukseen, mutta se meni puihin. Olin viikon loppuna katsomassa kisoja Koivusalossa ja näin sielä tosi paljon vanhoja kilpakavereita, jotka on edenny ihan huimaa vauhtia eteenpäin tän ajan, kun me ollaan vaan kävelty ja menty kevyesti. Lisäksi eksyin katsomaan meidän vanhoja treeni- ja kisavideoita. Katoin meidän viime vuoden kisavideota Koivusalosta. Poni oli niin onnellinen ja niin olin mäkin. Oltiin täysin tietämättömiä tulevasta ja oltiin vaan matkalla kohti omia päämääriämme. Mutta ei kaikki ei mene aina niinkuin strömsössä. Ei todellakaan.

Kesä vuodelta 2011♥

Mä oon usein miettiny, että mikä mut oikein saa jaksamaan? Ei mikään. Taistelen aina tallilla ja ratsastaessa suurta surua vastaan. Sitä tietoisuutta vastaan, että me ei päästä enään Mimssin kanssa kunnolla treenaamaan esteillä. Ei päästä nauttimaan onnistumisista kisoissa, eikä valmennuksissa. Ainut missä voidaan onnistua on se, että Mims pystyy edes Inkaa viemään eteenpäin pikkuesteillä, mutta mulle siitä tuskin enää kisavärkkiä tulee. Ei ainakaan sille tasolle minne mä tähtään. Oon toki todella onnellinen, että mä pystyn pitämään Mimssin vielä ja harjoitella sillä ponin omalla tasolla, mutta onko se tarpeeksi? Mä haluisin jo tosi kovaa edetä taas eteenpäin, mutta mahiksia siihen ei ole, kun en ponistani suostu luopumaan. Kuinka voi valita? Ei kuinkaan. En ainakaan minä. Mä en vain osaa ajatella tuota ponia esineenä ja heittää sitä pois, kun se menee rikki. Kuinka kukaan voi? Elämän vaikeita päätöksiä.

Kesä 2012♥

Viime kesä♥

Noh, nyt sain purettua kaiken pahan olon pois, joten hieman ilosempiin asioihin. Mims on nyt parin viikon aikana parantunu ihan huimasti. Se on rauhottunu tosi paljon, kun on saanut liikkua säännollisesti, ilman turhia vapaapäiviä (jalkojen lepuutus päiviä). Se taipuu jo tosi kivasti ja jo pienissä määrissä on ruvennut polkemaan alleen. Toki ei pysty vielä pitkiä aikoja, kun lihaksisto ei ole vielä aivan niin hyvässä kunnossa. Huomattavasti se on kumminkin saanut lihasta peppuun, kaulaan ja selkään. Edelleen laukassa se kuumuu, mutta sen jälkeinen ravi on nyt helpompi saada tasaiseksi ja rauhalliseksi. Eiköhän tämä tästä.

Tänään en ole ratsastanut, kun oon kipeänä, mutta onneks mun ihana pelastava enkeli Moona on käynyt mun avuksi liikuttamas Mimssiä. Ihana, kun voi välillä sairastaakkin, kun tähän asti en oo oikein muiden antanu mennä varsinkaan, jos en oo ollu kattomas, niiden sen kinttujen takia, kun en uskalla laittaa toisen kontolle, jos tapahtuukin jotain ja sit jalat on hajalla. Mutta Moona on nyt mun aikana muutaman kerran menny ja tiedän, että sillä on järki päässä ja ottaa huomioon kuinka paljon sitä voi liikuttaa niiden jalkojen takia, ettei tosiaan vedä 50 kierrosta täyttä laukkaa holtittomasti tai mitään, ja hoitaa asiallisesti jalat liikutuksen jälkeen. Luotan kyl 100% et Moona osaa hoitaa hommat kunnolla. Että SUUR KIITOKSET MOONA SULLE, JOS LUET TÄTÄ :)!!

Lauantaina meillä on ensimmäistä kertaa Jennikan kouluvalkka. Toivotaan, että se edes parantaisi hieman mun fiilistä.

PS. Vaikka tää onkin hevosblogi niin haluan esitellä teille meidän uuden perheenjäsenen, joka muutti meille joulukuun 25. päivänä.

Eveetun Lapin Muisto aka Hippu!♥

Hippu on pieni Border Collien pentu.

Tulevaisuudessa tulee olemaan Inkan agility koirana, kunhan hieman kasvaa.

Meille muille se on silittely ja lenkkeily kaveri.

Hippu löys (taas) jonkun puu tikun. (ikä:Liikaa!)

Hippu metsässä.

Hippu, kun se tuli (ikä 7vk)

PPS. Älkää ihmetelkö, jos blogi näyttää välillä oudolta muokkailen parasta aikaa blogin ulkoasua ja luultavasti siinä menee vielä hetki ennen kun saan täydellisesti sen aseteltua!



Karo & Mims ♥

    

Treeniä, treeniä

Heippa taas kaikille! Tämä blogi alkaa pikkuhiljaa nousta jaloilleen.

      En ole aiemmin kerinnyt tulla kirjoittamaan, kun oon ollu viä työssäoppimas, niin päivät on pitkiä ja töiden jälkeen pitää suoraan mennä tallille, joten aikaa koneella oloon ei juuri jää. Mutta nyt, asiat muuttuu. Palaan taas koulun penkille, joten vapaata aikaa jää nyt enemmän.



     Oon Mimssin kanssa paljon keskittynyt perusasioihin ratsastuksessa, koska se on hieman "unohtanut" kuinka ratsun tulee toimia. Aluksi Mims menee ravssa hyvin ja rauhallisesti. Se taipuu hyvin ja sitä saa työstää hyvin, mutta kun otetaan laukkaa, se kuumenee todella pahasti ja sen jälkeen siltä katoaa kokonaan kontrolli. Mutta eiköhän se tästä, kun pakkaset katoaa ja se saa liikkua säännöllisesti, niin eiköhän siltä tuo ylimääräinen energia katoa.



     Mutta nyt asiaan. Oltiin Mimssin kanssa viime maanantaina eläinlääkärillä. Mimssin jalat normaaliin tapaan ultrattiin ja tarkistettiin nyt, kun ollaan jo hetken aikaa saatu mennä ihan normaalisti. Mimssin jaloissa ei ole muutoksia ja ne näytti todella hyviltä, joten saadaan nyt reippaammin rasittaa ja treenata enemmän. Eli nyt on sitten aiheitakin postauksiin. Tarkoitus olisi lähiaikoina palata Jennikan oppeihin. Nyt aluksi vain koulussa, mutta myöhemmin (maalis-huhtikuussa) sitten taas saisi esteitä kokeilla. Toivotaan, että Mims silloin kestää, mutta se on aika kaukaista vielä. Nyt keskitytään ponin lihaksiston takaisin saamiseen ja heinämahan karsimiseen ;)

Mims eläinlääkärin tutkittavana.

Palaillaan taas, viikonlopun jälkeen jolloin teen hieman isomman postauksen Mimssin kuntoutuksesta ja sen etenemisestä :)
      

Kuulumisia ja kuntoutusta

       Ensinnäkin pahoitteluni päivittely tauostani. Päätin tuossa viime päivityksen jälkeen, että en päivittäisi ennen, kun tiedän kestääkö Mims edes kevyttä liikutusta vai palataanko alkupisteeseen. Koska pelkään, että paskavyöry iskisi niskaan, jos ponin jalat eivät olisikaan kestäneet edes ravaamista. Sitä en olisi kestänyt enään sen lisäksi että poni olisi joutunut laukkaamaan vihreämmille laitumille jos jalat eivät olisi kestäneet mitään. Mutta nyt kun oon saanut Mimssia liikuttaa suhteellisen normaalisti ja jalat ovat kestäneet niin päätin, että nyt on aika kirjoittaa meidän kuulumiset.

Neiti viimeisillä pesuilla ennen pakkasia.

 
 Mimssille kuuluu hyvää. Sen jalat eivät ole oireilleet ollenkaa. Ollaan saatu jo mennä laukkaakin aika normaalisti. Toki ite oon tosi varovainen, ehkä liiankin, mutta mun mielestä parempi varoa, kuin katua. Laukkoja ollaan otettu sekä suoralla uralla, että pieniä nostoja ympyröillä. Suoralla siksi, että ponin takapolviin tuli silloin, kun saatiin vielä vain ravata, pieniä epäpuhtauksia askeleeseen, koska se oli seisonut 4,5kk jos käyntiä ei lasketa. Sen polvet siis rasittui ympyröillä jolloin eläinlääkäri neuvoi tekemään suoralla uralla ensin intervalleja, jotta jalkojen lihaksisto pikkuhiljalleen palautuisi ilman ylimääräisiä rasituksia.
      Nyt mennään aluksi käynnissä taivutellen ja pohkeenväistöä ja muuta jumppaa. Ravia suoralla uralla hallitusti hieman kovempaa, sitten hiljempaa ja taas kiihdytetään eli siis intervalleja. Sitten laukataan joko suoralla tai jos poni on räjähdysherkkä niin sitten nostoja ympyrällä, jolloin saan kontrolloitua sitä helpommin ja silloin vältetään ylimääräiset vaaratilanteet jalkojen kannalta. Lopuksi vielä taivuttelen sen ravissa hyvin ympyröillä. Samalla myös rauhoittelen sitä laukkojen pöhköenergioilta.

      Voi kun näkisitte kuinka Mims nauttii siitä, kun se saa taas liikkua. Se on aivan eri poni. Se on aikalailla samanlainen, kun mitä se oli, kun se mulle tuli. Se on energinen, kuuma, räjähtävä, innokas ja täynnä elämän iloa. Se on se Mims johon mä rakastuin. Mutta se on myös toisaalta erilainen kuin ennen. Vaikka se kuumuu, se jollain tapaa kumminkin kuuntelee ja se on asettuneena, eli ei kuitenkaan kulje pää pystyssä, mitä se ennen teki. Laukka on se mitä Mims rakastaa. Se ei haluais mitään muuta tehdä koko ratsastuksen aikana, kuin vaan antaa mennä. Mims on onnellinen♥

Viime kerta eläinlääkärillä

       Ens kuun alussa meillä on tarkistus kuinka etujalkojen paraneminen on edennyt ja onko liikutuksella ollut vaikutusta. Onko mennyt huonompaan suuntaan vai parempaan. Se jää nähtäväksi. Jalat ei oo nyt turvotellut eikä kuumunut koko aikana, mikä on hyvä merkki. Toivottavasti pian päästään treenaamaan koulua aluksi. Ja nyt, jos ei mitään kummalista ilmaannu, niin maaliskuussa saisi eläinlääkärin mukaan jo koittaa hyppäämistä. Ensin vain ihan yksi pieni este ja katsoa miten reagoi. Toivotaan parasta. Mims on kuitenkin taistelija.
      Ja arvatkaapas mitä vielä?. Mimiltä löytyi takajalasta vanha jännevamma. Eläinlääkäri totesi, että vamma on luultavasti tullut jo nuoruusvuosina, kun oli niin hyvin parantunut ja sanoi, että jos olisi meidän aikana tullut niin se näyttäisi aivan erilaiselta, koska ollaan koko ajan kilpailtu ja niin paljon, että se olisi kyllä reagoinut siihen. Ihan hyvä edes nyt tietää :D mutta jos Mims on siitä selvinnyt, niin eiköhän se selviä tästäkin. :)

Takajalat tutkittavina.

Kaljujalka :D

   















     Nyt Mimssillä on ollut muutama päivä vapaana, koska täällä on ollut ihan hirmuisen hyytävät pakkaset. Jos Mims olisi kisakunnossa, niin ratsastaminen ei olisi ongelma, mutta nyt kun se on ns. "rapakunnossa", niin sen keuhkot ei kestäisi, koska ensinnäkin se ei osaa olla rauhassa ja toisekseen sen keuhkojen kanssa on muutenkin ollut aiemmin ongelmaa, joten ei riskeerata turhia, mutta heti kun hellittää niin tämä neiti nousee ratsaille hetimiten :)
 

Kylmäykset jaloissa :)

Ihania pakkaspäiviä!
Karo & Mims