Maastoestetreenit ja tämän viikon tohinoita.

Sunnuntaina me oltiin Alavudella maastoestevalmennuksessa. Toisin kuin luulin, niin ei Jennika mua tällä kertaa valmentanut, vaan oltiin molemmat Jennikan kanssa Ollin valmennuksessa. Meidän lisäksi siinä oli vielä yksi ratsukko.

Mentiin lähinnä perusasioita, kun Jennika oli ensimmäistä kertaa kyseisellä hepallaan Alavudella maastoesteillä, mä pitkästä aikaa, enkä mä ole hirveästi ennemminkään mennyt ja ilmeisesti se yksi heppa oli aika nuori niin kaikille teki hyvää päästä ensin alkuun, eikä se haitannu mua yhtään, sillä Mims oli koko ajan ihan hirveän kuumuva. Laitoin sille pelhamit, mutta eipä se niilläkään pysähtynyt toivotulla tavalla :D Se oli niin innoissaan ja koko ajan meno päällä varsinkin, jos joku laukkasi edellä, eikä se päässyt ensimmäisenä. Hassu poni.

Hypyt meillä meni tällä kertaa nappiin aikalailla, mut muutama kielto tuli, kun tultiin ravissa, kun se ei siinä pysy niin tasaisena vaan yrittää kokoajan nostaa laukkaa, mutta laukassa, kun tultiin niin ei mitään ongelmia :) Mims kuumu välillä todella paljon, mut lopuks sain jo sen paremmin hanskaan, mutta töitä on vielä paljon.

Mims oli hyvä kun se käveli suoraan sinne vesihautaan ilman minkäänlaista kyttäämistä, mutta kun se tajusi yhtäkkiä olevansa vedessä, niin se oli ihan sen näkönen, että "IIK täälä on kylmää, miten mä tänne jouduin?" Se on ihan hassu.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen maastoestevalmennus pitkään aikaan, niin siihen nähden meni todella hyvin. Vauhtia pitäisi saada vähän pois, mutta ainakin sillä on nyt imu esteelle.

Täs vielä videota meidän harjoituksista:

Maanantaina en itse ratsastanut vaan Inka, koska minä ahkerana tyttönä putsailin talvivarusteita siihen kuntoon, että ne voi taas laittaa kaappiin odottamaan ensi talvea. Ihanaa nyt, nyt kun on taas kevyet kengät ja muut vaatteet päällä, niin vapautunutta ratsastaa, kun ei tarvitse olla michelin mieheksi pukeutuneena.

Tiistaina mä menin Mimssillä kuolaimettomilla suitsilla. Siis ihan oikeilla semmosilla, kun mua on alkanut oikeesti vaivaamaan, kun tuntuu, että koko ajan pitää laittaa rautaa lisää Mimssille suuhun, kun mun olkapäät ei tunnu kestävän yhtään sitä, että se painaa kädelle ja ryntäilee joka puolelle, joten oon tullu siihen tulokseen, että nyt ruvetaan ratsastamaan istunnalla ja pohkeella pääasiassa, että sille voi joskus haaveille tavallista kolmipalaa suuhun. Matka on vielä pitkä, mutta eiköhän me pikkuhiljaa molemmat opita.
 
Mims oli aluksi hieman ihmeissään, kun ei mitään ollut suussa, mutta käskyjä tuli. Käynti ja ravi onnistui lähes samalla tavalla, kuin normaalistikin, mutta laukassa oli hieman jarrut hukassa, ja poni päätti sitten testata ratsastajan vauhdin kestoa. Jatketaan harjoituksia.

Keskiviikkona mä menin taas kuolaimettomalla aluksi, mutta käynnin jälkeen totesin, että on turvallisempaa hakea kuolaimelliset, kun ponilla oli kiima (kuumuu) ja muitakin oli maneesissa. Se tuntui kuolaimella jo heti paljon helpommalta, kuin aikaisemmin. Pienikin työ näemmä tuottaa tulosta. Otin sillä pohkeenväistöä ja laukka ympyröitä ja poni toimi hyvin.

Torstaina eli tänään oltiin äidin kanssa aamusta pohjanmaan alueen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoissa tuomareiden kirjureina. Oppi taas ihan hirveesti varsinkin, kun se mun  kanssa ollut tuomari paljon kertoi mulle siinä suorituksen aikana kaikkea miten se arvioi ja kysyi aina välillä, että "huomasitko miten se teki noin ja noin?" ja "Katso näetkö kun tuo istuu vinossa?" Tää kaikki opetti kyllä niin paljon taas uusia asioita, ja kyllä kiinnitän vastedes omassa ratsastuksessa huomiota noihin asioihin.
 
Mä en itse tänään Mimssiä ratsastanu vaan äiti ja Inka kävi sen tänään liikuttamassa, enkä ole vielä kerinnyt kyselemään mitä ne oli tänään tehnyt, joten en kykene nyt kertomaan mitä ne on tehnyt :)


Aurinkoista loppuviikkoa ♥: Karo ja Mims