- everything isn't always what it looks like -

Joo elikkäs, kuten ootte huomannu niin blogi on ollut pari viikkoa kokonaan tauolla. Syitä on monia.

Ensinnäkin ponilla oli hieman lomaa tietyistä syistä, mutta ei niistä sen enempää, ollutta ja mennyttä.

Toisekseen mä sain aika ikäviä kommentteja tänne blogiin, joita en edes julkaissut, koska osa niistä ei edes koskenut mua. Nää kommentit oikeesti pisti mut miettimään, että haluanko mä aina saada täälä paska vyöryn niskaan, kun tuun hyvillä mielin kirjoittamaan meidän valmennuksesta. Te varmaan ootte ihan huippuratsastajia ja neuvojia sieltä ruudun takaa. Oikeesti kirjoittakaa omalla nimellänne edes niin voin julkaistakin kommentteja, mutta epäilen, että teillä ei olisi pokkaa. Varsinkaan, kun vaikuttaa, että te ette sielä ruudun takaa osaa ajatella hevosia yksilöinä oletatte, että Mims on samaa kasti kuin muutkin. Lukekaas tää koko teksti tää paljastaa aika paljon asioita mistä teillä ei ole tietoakaan.

Te tiedätte viestien sisällön jotka ootte ne kirjoittanu, mutta sen verran avaan joitakin asioita sieltä, että te muut ymmärtäisitte vähän minkätyylisistä kommenteista on kyse ja te josta olette kommentoineet, että miksi teemme juuri näin. Ja että myöskin ymmärtäisitte paremmin niiden asioiden tarkoituksen joita luulitte kovinkin mitättömiksi.
1. Mimssillä mennään ristikoita paljon sen takia, että kun se liiraa aina jompaan kumpaan laitaan. Aluksi ei tehty niin kun keskityttiin vain siihen, että saan tuotua ponin hyvään ponistus paikkaan ja, että saan sen yli. Mutta nyt kun se on hallinnassa niin keskitytään, että saan sen joka paikassa suoraan keskeltä yli. Ristikko auttaa sekä mua, että ponia näin aluksi.
2. Me tehdään suoralla jumppa harjoituksia todella paljon aina alkutunnista, koska ne on todellisuudessa Mimssille kaikkein hankalimpia, koska se haluaisi mennä ne aina vaan kovaa. Se ei oikeasti kattele edes kinttujaan ja juoksee vaan niin lujaa kuin on mahdollista ja tekee laakahyppyjä. Mimssin hyppytyyli on parantunut aivan huimasti nyt viime aikoinaan, koska se on taytynyt lyhyillä sarja/innari väleillä koota itsensä ja käyttää hypyissä selkäänsä. Aluksi se ei todellakaan edes mahtunut hevosväleihinkään, vaan ne piti siitäkin vielä pidentää. Nyt Mims menee aika sujuvasti poni väleillä, kun se on oppinut kuuntelemaan paremmin ja myös sen selkä-, vatsa- ja kaikki muut lihakset on kehittynyt tosi paljon viime aikoina, jolloin tämä on mahdollista.
3. Sitten vielä joku kysyi, että miksi me tehdään ihan ihme teitä ja lähestymisiä? Noh se on helppoa. Esteradalla ei välttämättä pääse aina hyviin paikkoihin, joten hevosen täytyy osata myös vinolähestymiset yms. No Mims on yleensä vinolähestymisillä kieltänyt tai myöskin yli päätään jos se on suoralla tullut pikkaisen vinossa esteelle. Nykyään se hyppää paremmin esteet mistä kohdasta vaan ilman ongelmia, kunhan se tulee suht. suorassa (huom myös vinolähestymiset ratsastetaan suoralla ponilla). Lisäksi joku valitti, kun tulin kerran ponilla väärässä laukassa kaarteen ja siitä veti johtopäätökset, että en edes osaa ratsastaa. Ensinnäkin poni vaihteli koko tunnin laukkoja ihan sika hyvin. Tuo yksi lähestyminen vain sattui ja en ruvennut pidättelemään kaarteessa, että saisin tasapainoisesti laukan vaihdettua, että se ei muuttuisi risukaksi, kun Jennika käskee videolla lisäämään kaartessa laukkaa, että se saa tarpeeksi hyvän rytmin ennen estettä. Koska muuten se kieltää jos mä rupeen säätämään sielä ennen estettä jotain, kun mä tiedän, että se poni osaa mennä vastalaukkaa pääty-ympyrälläkin, niin miksi pitäisi pilata radan viimeinen lähestyminen säätämällä jotain mikä ei vaikuttanut siinä tilanteessa mihinkää. Järkikäteenhoi!
4. Sitten joku heitti sinne, että pysy vaan 70cm jos haluat? öö mitä?  Se, että me ei oteta riskejä ponin jalkojen kanssa jokaisissa este treeneissä hyppäämällä 90cm- 100cm. Ottakaa huomioon, että kyseessä on vanha poni. Ei sitä voi rasittaa enään nii paljon kuin nuorta. Lisäksi tekniikka on sama menit pieniä tai isoja. Me hiotaan pikkuhiljaa tekniikkaa paremmaksi. Ja ollaanhan me valmennuksissä 90cm hypättykin, mutta se että joka valmennuksissa ei hypätä niin isoja ei tarkoita, että meidän taso olisi jossain 60-70cm. Ja joo 80cm viimeset 2 oli hylättyä, mutta niihin on syynsä. Myöskin saman syyn takia Mims oli hieman levossa nyt.

Lisäksi mä haluan teille kaikille kommentoijille/ haukkujille sanoa, että mulle ei ole ostettu valmista ponia, joka veisi mut 120cm ja siitä eteenpäin. EHEI! päin vastoin. Mulla oli poni joka osasi alkeet. Se ei mennyt edes peräänannossa ikinä koskaan, ennen kuin me se ostettiin ja mä rupesin sen kanssa treenaamaan.  Se ei ollut koskaan ennemmin hypännyt säännöllisesti edes 80cm, jotkut kisat sillä oltiin 80cm menty, mutta todella harvoin. Lisäksi se oli jo vanha, eli sillä oli vanha väärinopittu tapa lihasmuistissa, eikä sitä ole todellakaan ollut helppo yrittää karsia alta pois. Sillä ei ollut lihaksia oikeissa kohdissa. Kunto sentään oli hyvä. Olihan se tuntiponina 3h päivässä. Mutta sielä ei kukaan uskaltanut kunnolla ratsastaa sitä pohkeella, koska se meni niin kovaa ja pohje olisi vain lisännyt vauhtia. Näin minäkin aluksi luulin  ja se oli päässyt niskan päälle. Se meni niin lujaa, että kukaan ei sille uskaltanut pohjetta käyttää. Suusta vain tehtiin kaikki pidätteet, asetukse yms. koskaan ei käytetty pohjetta!. Niin mäkin tein sen tunti aikoina, mutta sen jälkeen kun sen sain tajusin kuinka väärä se tapa oli. Siitä olikin kova oppiminen pois. Vieläkin joskus normi kuolaimella sorrun siihen, että sisäkäsi jää kiinni. Kimblewickillä en. Poni kertoo heti kun käsi kovenee, samassa se nostaa päänsä taivaisiin. Lisäksi poni ei ole automaatti hyppääjä se tarvitsee päättäväisen ratsastajan joka ei itse hermoile seljässä. Se kuumenee heti, kun ratsastaja tuskastuu, ja silloin ei onnistu mikään. No multa välillä herpaantuu ja loppuu jaksaminen sen kanssa, mutta työllä ja tuskalla me ollaan selvitty pahimman ylitte.. Mä toivoisin, että tää teksti avaa teille haukkujille edes jotain. Mä en sano että ole täydellinen ratsastaja. Ei kukaan ole ja mulla on ihan hirveen paljon oppimista vielä, mutta se työ minkä mä olen tuon ponin kanssa tehnyt on vienyt mua todella paljon eteenpäin. En mä ikinä olisi oppinut näin paljon kellään automaattiponilla joka paikkailisi ratsastajan mokia. Mä oon tyytyväinen mun omaan valintaan ja mä oon edelleen varma, että Mims on se mun unelmieni poni, jonka kanssa me vielä kivutaan ylöspäin niin paljon kuin meillä vain on aikaa.

Mims voi pyöreästi ;)

Pallero♥

Tulipas tästä romaani Huh :D No mutta palaillaan sunnuntaina valkkojen jälkeen.
Aurinkoisia hellepäiviä T. Karo & Mims ♥