Eli tossa jouluna tuli kuluneeksi tasan 2 vuotta, kun Mims saapui mua piristämään. Sen jälkee me ollaan koettu onnistumisen, epäonnistumisen, ilon ja surun hetkiä. Mimi on kerinny sairastua täs välis jo 2kk ajaksi, se on kerinny säikyttelemään mua jo monta kertaa, mutta on se myös kerinnyt yllättämään ja ilahduttaan mua. Se on aina mun tukena, se ei voi sanoa, että se ei enää halua, se ei voi vain kävellä pois. Me ei kumpikaan tiedetä kuinka kauan meiän yhteinen taival jatkuu, mutta mä oon varma, että me ollaan aina yhdessä! Mä oon sille paljon velkaa!
Se on mun oma pikku pallo :)
Muutamia kuvia matkan varrelta :)









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Auta minua parantamaan blogiani, joten risut ja ruusut tervetulleita! Kiitos kommentistasi!