Kuulumisia ja kuntoutusta

       Ensinnäkin pahoitteluni päivittely tauostani. Päätin tuossa viime päivityksen jälkeen, että en päivittäisi ennen, kun tiedän kestääkö Mims edes kevyttä liikutusta vai palataanko alkupisteeseen. Koska pelkään, että paskavyöry iskisi niskaan, jos ponin jalat eivät olisikaan kestäneet edes ravaamista. Sitä en olisi kestänyt enään sen lisäksi että poni olisi joutunut laukkaamaan vihreämmille laitumille jos jalat eivät olisi kestäneet mitään. Mutta nyt kun oon saanut Mimssia liikuttaa suhteellisen normaalisti ja jalat ovat kestäneet niin päätin, että nyt on aika kirjoittaa meidän kuulumiset.

Neiti viimeisillä pesuilla ennen pakkasia.

 
 Mimssille kuuluu hyvää. Sen jalat eivät ole oireilleet ollenkaa. Ollaan saatu jo mennä laukkaakin aika normaalisti. Toki ite oon tosi varovainen, ehkä liiankin, mutta mun mielestä parempi varoa, kuin katua. Laukkoja ollaan otettu sekä suoralla uralla, että pieniä nostoja ympyröillä. Suoralla siksi, että ponin takapolviin tuli silloin, kun saatiin vielä vain ravata, pieniä epäpuhtauksia askeleeseen, koska se oli seisonut 4,5kk jos käyntiä ei lasketa. Sen polvet siis rasittui ympyröillä jolloin eläinlääkäri neuvoi tekemään suoralla uralla ensin intervalleja, jotta jalkojen lihaksisto pikkuhiljalleen palautuisi ilman ylimääräisiä rasituksia.
      Nyt mennään aluksi käynnissä taivutellen ja pohkeenväistöä ja muuta jumppaa. Ravia suoralla uralla hallitusti hieman kovempaa, sitten hiljempaa ja taas kiihdytetään eli siis intervalleja. Sitten laukataan joko suoralla tai jos poni on räjähdysherkkä niin sitten nostoja ympyrällä, jolloin saan kontrolloitua sitä helpommin ja silloin vältetään ylimääräiset vaaratilanteet jalkojen kannalta. Lopuksi vielä taivuttelen sen ravissa hyvin ympyröillä. Samalla myös rauhoittelen sitä laukkojen pöhköenergioilta.

      Voi kun näkisitte kuinka Mims nauttii siitä, kun se saa taas liikkua. Se on aivan eri poni. Se on aikalailla samanlainen, kun mitä se oli, kun se mulle tuli. Se on energinen, kuuma, räjähtävä, innokas ja täynnä elämän iloa. Se on se Mims johon mä rakastuin. Mutta se on myös toisaalta erilainen kuin ennen. Vaikka se kuumuu, se jollain tapaa kumminkin kuuntelee ja se on asettuneena, eli ei kuitenkaan kulje pää pystyssä, mitä se ennen teki. Laukka on se mitä Mims rakastaa. Se ei haluais mitään muuta tehdä koko ratsastuksen aikana, kuin vaan antaa mennä. Mims on onnellinen♥

Viime kerta eläinlääkärillä

       Ens kuun alussa meillä on tarkistus kuinka etujalkojen paraneminen on edennyt ja onko liikutuksella ollut vaikutusta. Onko mennyt huonompaan suuntaan vai parempaan. Se jää nähtäväksi. Jalat ei oo nyt turvotellut eikä kuumunut koko aikana, mikä on hyvä merkki. Toivottavasti pian päästään treenaamaan koulua aluksi. Ja nyt, jos ei mitään kummalista ilmaannu, niin maaliskuussa saisi eläinlääkärin mukaan jo koittaa hyppäämistä. Ensin vain ihan yksi pieni este ja katsoa miten reagoi. Toivotaan parasta. Mims on kuitenkin taistelija.
      Ja arvatkaapas mitä vielä?. Mimiltä löytyi takajalasta vanha jännevamma. Eläinlääkäri totesi, että vamma on luultavasti tullut jo nuoruusvuosina, kun oli niin hyvin parantunut ja sanoi, että jos olisi meidän aikana tullut niin se näyttäisi aivan erilaiselta, koska ollaan koko ajan kilpailtu ja niin paljon, että se olisi kyllä reagoinut siihen. Ihan hyvä edes nyt tietää :D mutta jos Mims on siitä selvinnyt, niin eiköhän se selviä tästäkin. :)

Takajalat tutkittavina.

Kaljujalka :D

   















     Nyt Mimssillä on ollut muutama päivä vapaana, koska täällä on ollut ihan hirmuisen hyytävät pakkaset. Jos Mims olisi kisakunnossa, niin ratsastaminen ei olisi ongelma, mutta nyt kun se on ns. "rapakunnossa", niin sen keuhkot ei kestäisi, koska ensinnäkin se ei osaa olla rauhassa ja toisekseen sen keuhkojen kanssa on muutenkin ollut aiemmin ongelmaa, joten ei riskeerata turhia, mutta heti kun hellittää niin tämä neiti nousee ratsaille hetimiten :)
 

Kylmäykset jaloissa :)

Ihania pakkaspäiviä!
Karo & Mims